Kyoun kulki yksin metsässä. Hän ei välittänyt metsän vaaroista, vaikka tälle oli juuri varoitettu koko metsästä.
"Voi pappa-parkaa. Minä en sinun jutuista pappa välitä yhtään. Tulkoon vaikka karhu minua vastaan! Jos tuleekin, minulla on sentään katanani mukana!" Kyoun sanoi termakkaasti ja jatkoi matkaansa kohti metsää.

Parin tunnin kuluttua, oli matkaa jo tehty puolitoista metriä, Kyounilta tuli suusta tuttu lause; "Jumalauta! Nälkä perkele!" Kyounin surkea ilme sai jopa karhutkin pelkäämään,ja karttamaan koko heppua.

Kyoun istui puun kannolle ja odotti vastaantulijaa, jolta sitten voisi vaikka nyysiä ruokaa.
"Ei voi kestään näin kauaa! Onko ihmiset niin toopeja,ettei uskalla tulla tänne samperin metikköön!" Kyoun karjui niin kovaa, että hänen huutonsa kuului ihan kylälle ja kuningaskuntaan asti.
"Tulkoon edes joku heppu,että voisin tappaa ja sen jälkeen nyysiä. Ja sitten minä saisin etsintäkuulutuksen ja niin suuren palkkion,että kaikki haluavat tulla kimppuuni. Mutta minäpä olen heitä fiksumpi ja tapan kaikki vastaantulijat. Jos heillä on paljon rahaa mukana, niin sen jälkeen tapan kuninkaan ja omistan koko kuningaskunnan! Minusta tulee maailman valtias!!Buahaaa!!" Kyoun ajatteli ääneen ja ei kummenpaa,kohta alkoi kuulua hevosen hirnahduksia.

Kyoun päätti mennä puuhun piiloon ja odotti,että voisi tappaa kulkijan ja sen jälkeen ottaa kaikki kultarahat,mitä ohikuljalla oli.. Itsekeskeistä puuhaa itsekeskeiseltä naiselta..

[[Haah, jaksoinpahan kirjoittaa tänne jtn randomia..]]

Shinyu & Ishio

Shinyu heilautteli jalksaansa laiskasti, niin että oksa rätisi vienosti. Tyttö tuhahti ja katsoi oksaa kuin hiirtä. "Olenko muka niin painava, että sinun on pakko raksutella oksiasi?" Tyttö sihahti puulle. Hän nojasi puuhun ja pian hänen vaaleat hiuksensa olivat täysin pihkassa. "Voi helkutin helkutti." Hän samosi kuin viimeistä päivää ja heristi puulle nyrkkiä, aivan kuin se olisi ollut elävä, inhimillinen olento.
"Ole nyt hiljaa." Sanoi hiljainen, murahtava ääni, joka tuli punu juurelta. Ishio, Shinyu isosisko tuijotteli sisartaan kyllästyneenä puun juurella olevalta kiveltä. Hän nojasi käsiinsä ja näytti kuin hän olisi kuollut siihen.
Shinyu näytti lapsekkaasti kieltä sisarelleen ja se sai vanhemman sisaruksista nousemaan kiveltä ja lähtemään tielle päin, kauemmas metsän reunasta, jossa he olivat oleskelleet.

"Minulal on nälkä." Ishio nurisi ja oli aikaissa valittaa lisää, kuullessaan hevosen hirnahduksia läheltä. Se jos mikä sai Ishion kissanvaistot hereille ja niin tyttö kiirehti nopeasti, ja varsin hiljaa hirnahduksen tulo suuntaan. Shinyu katsoi Ishion juoksentelua, kun tämä saavutti vankkurit, joiden vetojuhtana toimiva hevonen oli pelästynyt oksien havinaa ja karannut.
Ishio oli esimerkillisesti palauttanut hevosen vankkurin vetäjälle ja saanut näköjään pienen palkkion, sen Shinyu jo näki kaukaakin.
Jokin lause keskeytti Shinyun tarkkaavaisen katselun siskonsa perään. Oksa katkesi ja tyttö tipahti maahan suoraan jaloilleen, kuten kissatkin. Hän puhdisteli vaatteitaan ja tuhahti. Siinä samassa Ishio palasikin takaisin sisarensa luokse, pieni ruokapaketti mukanaan.
"Antoivat kiitokseksi." Isosisko mutisi ja tyrkkäsi pieneksi mytätyn paketin pikkusiskonsa syliin.

He lähtivät varsin vaitonaisina edemmäs metsää, antaen askeleidensa rapista piskuisella metsäpolulla, jolle joku onneton typerys oli sirotellut pikkukiviä ja hiekkaa.

(anteeksi liian pitkä vastausaika -___-)

Kyoun kuunteli,kuinka kaksoset puhelivat toisilleen.
"Ai,että minä vihaan siskoksia. En halua edes muistaa omiani,jos ne edes ovat elossa." Kyoun ajatteli ja vahingossa naikkonen astui oravan hännän päälle ja orava päätti kostaa sen,oravapa päätti pommittaa Kyounia kävyillä ja se saattoi ehkäpä sattuakin.

"Tursaan orava! Minä vielä grillaan sinut elävältä,jos et jätä minua rauhaan!" Kyoun karjui ja lopulta tämä otti pienen retkipuukon ja hyökkäsi pienen viattoman oravan kimppuun.

//anteeksi lyhkäisyys :3 //